Match made in heaven

“A very successful combination of two people or things.”

Siinähän se on. Onnistunut rekrytointi lyhyesti kiteytettynä. Tuntomerkkeinä palava halu ja kestohymy. Lisäksi tärkeimpänä huomiona se, että siihen tarvitaan aina kaksi. Ei se muuten onnistu. Tai voi onnistuakin, mutta kyllä siinä silloin aina jollekin tulee lopulta paha mieli. Ja semmosta me ei olla haluttu lähteä kokeilemaan.

Tässä on nyt muutama vuosi tullut pohdittua rekrytointiin liittyviä asioita. Ihan vain siksikin, että ne ovat osana tämän hetkistä työnkuvaani. On tullut oltua niinkin perustavanlaatuisten kysymysten äärellä kuin, että mistä on onnistunut rekry meillä tehty? Mielestäni kun on ihan tärkeää selvittää itselleen ja yrityksellekin, mitä tässä nyt oikein ollaan hakemassa. Ettei tule huudeltua maailmalle, vaikkei oikeastaan tiedä mitä sitä on oikein huutamassa. Sellainen kun rupeaa jossain vaiheessa vähän nolottamaankin.

Eivät nämä meidän odotukset rekrytoinnissa mielestäni mitään rakettitiedettä ole olleet. Ollaan tykästytty ihan vaan jo siihen, kun toinen osapuoli on innoissaan suunnittelemassa tulevaisuuttaan meidän kanssamme. Onhan se nyt aika iso juttu, että tunne on molemmin puolista. Koska yhteneviä tunteitahan me tarvitaan silloin kun etsitään kumppania tositarkoituksella. Sillä ajatuksella me nimittäin näitä meidän uusia työkavereita aina etsitään, tositarkoituksella.

Tokihan tunteiden lisäksi olisi hyvä löytyä jotain muutakin, silloin kun sen yhteisen pöydän ääreen istutaan. Monella yrityksellä tuntuu olevan kiikarissa kaikenlaiset super-ninja-batman-ritari-koodarit. Taivaallisista mätseistä huolimatta, ei olla sentään odotettu työkavereiden löytyvän mistään ulkoavaruudesta. Meille sillä tittelillä ei nimittäin ole niinkään väliä, kun ollaan huomattu, että jo oikealla asenteellakin pääsee pitkälle.

Me ollaan itse yleensä sellaisella asenteella matkassa, että eteenpäin mennään eikä meinata. Silloin on ihan kiva tehdä se matka jonkun tyypin kanssa, joka jakaa saman ajatuksen meidän kanssamme. Tärkeäähän on, ettei tarvitsisi yksin painella tässä hommassa menemään. Kaksin aina kaunihimpaa ja mitä näitä muita totuuksia nyt onkaan tullut jo monta kertaa ääneen lausuttua. On siis kokeiltu ja hyväksi havaittu.

Kyllä meillä ne taivaalliset tunnusmerkit rakentuu siis aika pitkälti oikeanlaisen asenteen varaan. Se ero nimittäin tässä porukassa on verrattuna muihin, että meillä tehdään hommia sen eteen, että kehitytään. Semmonen asenne meidän mielestämme ratkaisee sen, minne saakka meidän on tulevaisuudessa mahdollista päästä.

Ei sillä ole väliä millaiset lähtökohdat meidän kavereilla on ollut. Kaikki ne ovat osoittaneet, että omalla asenteella voi tehdä mahdolliseksi ihan mitä vaan. Jos ei jotain osaa tänään, niin ei se oo mitenkään ihmeellistä, eikö se jo seuraavana päivänä olisi tuttua. Tämmönen on meidän vuosisadan rakkaustarina. Jos haluaa olla osana sitä, niin ei siihen välttämättä tarvita muuta kuin asenne täynnä palavaa halua ja yks timanttinen github-profiilin linkki.

Johanna Kalliomäki