Eeppisen hyvä rekryprosessi

Oletko sinäkin kokenut sen karun kohtalon, jossa työhakemuksesi tuntuvat katoavan sähköpostin lähetä-painikkeen painamisen jälkeen bittiavaruuteen? Näetkö mielessäsi mielikuvan, jossa yritykseen saapuville työhakemuksille tarkoitettua sähköpostilaatikkoa ei avata koskaan? Ajaudutko entistä syvempään epätoivoon, kun kaverisi kehottavat sinua soittamaan hakemuksesi perään, mutta saat soittoosi ainoastaan vastauksen, joka kertoo heidän rekrytointiprosessinsa olevan yhä kesken? Odottaako tämän surullisen tapahtumaketjun jälkeen sähköpostissasi vastaus, joka kertoo, ettei heidän valintansa kohdistunut tällä kertaa sinuun? Pohditko koskaan, kuka tällaisia rekryprosesseja ylipäänsä suunnittelee?

Ei me ainakaan. Ollaan otettu nimittäin sellainen linja, että meidän rekryprosessissa ei ole tavoitteena kirjoittaa toistuvia tragedioita, jotka surkuhupaisuudessaan sopisivat paremminkin Tampereen Komediateatterin ohjelmistoon. Koska me ei olla teatterialalla ja päräyttävistä facebook-live esiintymisistä huolimatta ei olla haluttu sinne suuntautuakkaan, ollaan päätetty ottaa tälle hommalle ihan täysin oma linjansa. Taivaalliset tunnusmerkit omaavia rekryjä nimittäin saadaan meidän mielestämme aikaan vaan taivaallisen hyvillä rekryprosesseilla.

Taivaallisen hyvistä rekryprosesseista nyt voi tietysti huudella kuka tahansa. Joten jotta nyt ei mene homma tyhjästä nyhjäämiseksi, niin päätettiin tuoda tämä meidän koko prosessi kunnolla julki. Kertoa miten me viedään tämä homma tyylillä maaliin saakka. Vaikkakin taas kerran, ei tämäkään touhu mielestäni mitään rakettitiedettä ole. Ollaan lähdetty liikkeelle ihan vaan jo siitä ajatuksesta, että on ensinnäkin ihan kohteliasta vastata henkilöille, jotka ovat osoittaneet kiinnostuksensa liittyä osaksi erinomaista porukkaamme. Ihmettelen suuresti, jos tästä velvollisuudesta onnistumme jotenkin lipsumaan. Tämäkin asia nimittäin hoidetaan koko porukan yhteistyöllä, eikä suinkaan vain ja ainoastaan jonkun rekry-HR-toimistohuuhaa-mummo-johtaja-tittelin omaavan henkilön toimesta. Onhan kyseessä kuitenkin mahdollisesti kaikkien meillä työskentelevien tyyppien uusi työkaveri.

Kaikki pitää siis huolen meillä siitä, että uusi potentiaalinen työkaveri ja hänen lähettämänsä hakemus tulee meillä huomatuksi. Eli toisin sanoen, kun tällainen uusi työkaveri lähestyy meitä työhakemuksella, ei sitä hakemusta pimitellä meillä missään sähköpostin uumenissa, jonka salasana on unohdettu jo aikoja sitten. Hakemus nostetaan esiin päivänvaloon ja käydään läpi. Ja pyritään mahdollisimman monen potentiaalisen hakijan osalta edesauttamaan, että kaveri tuon hakemuksen takana olisi mahdollista tavata ihan naamatustenkin. Jos meistä tuntuu, että hakemus on eksynyt meidän kannaltamme vähän väärään paikkaan tai huonoon aikaan, on mielestämme reilua kertoa hakijalle siitäkin. Ohjata vaikka hakija ja hänen eksynyt hakemuksensa oikeaan suuntaan tai antaa palautetta, miten tuolta eksymiseltä mahdollisesti meidän osaltamme vältyttäisiin. Ollaan me sitäkin harrastettu, että kerrotaan hakijalle palaavamme asiaan heti kun saadaan yritykseemme aikaan sellainen rako, jossa tuollaista potentiaalia saataisiin hyödynnetyksi. Ja pidetty sanamme siinäkin.

Jos kuitenkin saamme kokea sen onnen, että pääsemme tapaamaan hakijaa naamatusten, pyrimme järjestämään tätä naama-aikaa parhaimmillaan jopa kahteen otteeseen. Ensinnäkin koitetaan järjestää sellainen tilaisuus, missä hakija pääsee tapaamaan tulevaisuuden työkavereitaan. Näyttämään ehkä jopa niitä taitoja minkä parissa hän tykkää työskennellä. Ja sen jälkeen luodaan mahdollisuus, jossa hakija pääsee kertomaan meille omista tulevaisuuden tavoitteistaan ja unelmistaan. Ja tietysti kysymään kiperiä kysymyksiä toimitusjohtajaltamme. Pääasiana on kuitenkin se, että päästään tutustumaan toisiimme ja kuulemaan mitä on kenelläkin mielessä. Juttelemaan siis vähän niitä ja näitä.

Jos naama-ajasta huolimatta tuntuu siltä, ettei jutut sovi yhteen, niin ei se meillä ainakaan ole mikään kiveen hakattu juttu, etteikö ne jutut sopisi yhteen joskus myöhemmin. Jos ei siis mätsää nyt, niin ei se sitä sano, etteikö se mätsäisi esimerkiksi vuoden kuluttua. Ja kuten sanottu, jos saadaan sellainen rako aikaiseksi ennemminkin, niin tottakai me valjastetaan ratsumme ja laukataan perään, ennen kuin on liian myöhäistä.

Meille tärkeintä on kuitenkin että jokainen pääsee laukkaamaan siihen suuntaan, mihin kokee paloa ja halua. Jos me voidaan tässä touhussa jotenkin auttaa, niin tottakai me se tehdään. Otetaan kaveri joko meille roihuamaan tai sitten pidetään huoli, että tuo sykkivä sydän löytää kotinsa jostain muualta. Prosessin kannalta tärkeää on kuitenkin se, että hakijan kanssa kommunikoidaan. Meille kun tärkeää tässä työssä on, että kommunikaatio toimii. Noloahan se silloin olisi, jos me se osa-alue tässä asiassa jo heti alkuvaiheessa sössittäisiin. Ja juttua voi aina jatkaa prosessin jälkeen vaikkapa meidän ylirennoissa afterwork-tapahtumissa, yhdessä bisseä nauttien. Niihin voit, by the way, ottaa osaa esimerkiksi täällä 

Johanna Kalliomäki